Kaikki on päätöksentekoa

Väitteeni on, että organisaatiot ovat keskeisissä tehtävissään – funktioissaan – unohtaneet päätöksenteon. Kehittäminen ei ole vain kehittämistä, vaan myös päätöksentekoa. Johtaminen ei ole vain johtamista, vaan myös päätöksentekoa. Arviointi ei ole vain arviointia, vaan myös päätöksentekoa.

Päätöksentekoa tarvitaan, kun kehitetään prosesseja, korjataan työnjaon horisontaalista ja vertikaalista rakennetta, hyödynnetään ryhmiä ja tiimejä, parannetaan kommunikaatiota, mukautetaan kulttuuria uusiin olosuhteisiin, edistetään henkilöstön työolosuhteita ja hallitaan ympäristösuhteita. Päätöksenteko läpäisee koko organisaation.

Meidän ei kuitenkaan pidä luopua edellä mainituista tehtävistä ja korvata ne päätöksenteolla. Tarvitsemme edelleen kehittämisen, johtamisen, arvioinnin, henkilöstöhallinnon, talouden, tekniikan ja psykologian asiantuntijoita. Toiveeni on, että he oivaltaisivat päätöksenteon olevan osa heidän hyvää ja menestyksellistä työtään.

Jokainen meistä haluaa korjata olosuhteitaan ja luoda parempaa tulevaisuutta. Näissä pyrkimyksissä organisaatio päätöksenteollaan mahdollistaa mahdollisuutemme tai heikentää niitä. Arkisen esimerkin mukaan on helppoa puhua vakuuttavasti tavoitteista ja niitä toteuttavista keinoista ottamatta huomioon niiden monimutkaista ja -ulotteista problematiikkaa. Jos haluamme syvällisesti perehtyä niihin, kohtaamme päätöksenteon realiteetit.

Toivon blogimme kiinnostaisi eri alojen asiantuntijoita niin paljon, että he julkaisisivat siinä päätöksentekoa sivuavista tutkimuksistaan ja kokemuksistaan. Tällä tavoin voisimme edistää eri alojen ammattilaisten yhteistyötä yli erilaisten rajojen ja auttaa organisaatioitamme kehittymään.

Blogimme johtavana ajatuksena on, että päätöksenteossa tarvitaan sydämen sivistystä. Se mahdollistaa vakavien asioiden ja ristiriitojen rakentavan käsittelyn organisaatioissa ja niiden välisissä suhteissa. Se luo edellytykset toteuttaa arvokkaat pyrkimykset. Se motivoi ihmisiä tekemään työtä yhdessä ja yhdistämään voimansa.

Kirjoittaja: Risto Harisalo

Jätä kommentti

Pidä blogia WordPress.comissa.